Jaahas, mistäs sitten postauksen tällä kertaa aloittaisi... Vaikeudet tietysti tulee päällimmäisenä mieleen, joten josko aloitetaan niistä.

Tuleva Timpuri saapui tontille, ja esitti eriävän mielipiteensä talon paikasta. Yhteistuumin päätettiin siirtää taloa muutama metri mäensyrjää alaspäin. Ookkei, muuten kaikki hyvin, mutta talo ei enää mahtunut suunnittelutarveratkaisuhakemuksessa (mikä sanahirviö!) ilmoitettuun paikkaan. Ookkei, eihän siinä mitään. Eilen istuttiin autossa 6,5 tuntia ajelemassa pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua hakemassa allekirjoituksia papereihin. Eihän niillä muuten olisi kiire, mutta ratkaisun pitäisi tulla keskiviikkona, jos paperit olisivat maanantaina - eli tänään - valmiina. Ja meiltähän nämä järjestelyt tunnetusti sujuvat...

Rakennustarkastajatäti tyrmäsi talossa kaiken :-( Liian laaja katto (okei, se oli kyllä totta), pääsisäänkäynti sekoaa kodinhoidon sisäänkäynnin kanssa, terasseja on liikaa, etelän puolella on ikkunoita liian vähän, ikkunat on ihan kummallisia, laudoitus on turhaa kikkailua ja autotallikin on liian leveä. Että silleen.

Suunnittelufirma piirsi hätpikaa - eli vuorokaudessa - uudet kuvat. Kattoa on porrastettu ja harjakatolle on nyt laitettava se hemmetin kattolyhty. Eritasoista pulpettikattoa kun ei millään ilveellä saa tehdä. Kuviin (Kyseessä ei siis ole mikään rakennuslupa vaan suunnittelutarveratkaisu!) piirrettiin pääovelle rappuset, jotka siihen täytyy kuitenkin rakentaa. Maasto kaits aika pitkälti ohjaa kulkijat (Mitkä kulkijat? Meidän pihalle ei tarvitse tulla kenenkään vieraan!!) pääovelle muutenkin. Uudet, porrastetut terassin katot näyttivät oikeasti hyvältä. Ei katettua terassia välttämättä tarvitsekaan olla muualla kuin ovilla ja ruokapöydän päällä.

Teressien tarvetta rakennustarkastajatäti todellakin kritisoi. Meistä oli aivan käsittämätöntä, kuinka joku muu voi tietää meidän tarpeet niin tarkasti. Eihän kukaan voi tarvita terassia talon kahdella sivulla... Sanoinkin, että Mestarin olisi pitänyt sanoa, että olemme vaihtamassa uskontokuntaa ja tulevat lapset saavat nukkua terasseilla makuupusseissa... Onneksi en ollut mukana, ettei raksaprojektin loppu hankaloidu!

Suunnittelija yritti kovasti sanoa tädille, että ikkunoiden koot ja paikat ovat vielä tässä luonnosvaiheessa jotain sinne päin, mitä rakennuslupakuviin tullaan laittamaan. Paljon iloa ei ole etelän ikkunoiden isontamisesta (Pesuhuoneen ikkunasta olisi pitänyt tehdä saman kokoinen kuin normi keittiön ikkunasta!), kun pienet ikkunat ovat saunaan ja pesuhuoneeseen. Muut etelän ikkunat ovat aivan normeja. Pohjoisen eli olkkarin puolelle taas on tulossa oikein isot ikkunat. Vaan ei se tunnu riittävän. Onneksi Mestari on sähkäri, joka ilmoitti, että taloon tulee painon mukaan syttyvät valot. Aina, kun huoneeseen tulee yli 45kg lihaa, niin valot syttyvät. Kun liha lähtee pois, valot sammuvat. Täti ei ollut kommentoinut enää mitään tästä aiheesta.

Autotalli ei saa missään nimessä olla yli 7m leveä. Me oltais toivottu noin 8,5 m:n leveys. Siinä olisi olleet vierekkäin katokset kahdelle autolle ja pieni varasto. Varaston taakse vessa, ja koko hörskän taakse verstastila. Noo, ei se mitään. Tehdään sitten 7m leveä ja tarkoitukseen varatun neliömäärän edestä 21,4m pitkä... Sehän se sitten nätti onkin! Ei vaan. Todellisuudessa täytynee tehdä piiiitkääkin pitkempi, 14m pitkä talli. Kiva.

Vielä ennen kattolyhdyn tarvista meillä oli kamat tulossa Kastellilta pre-cutina. Tarjous kamoille oli 53k€ ilman mitään asennuksia. Nyt pitää laskettaa uuden katon mukainen tarjous ja miettiä, josko otettaisiinkin kaikki kamat Timpurin kautta. Pitää nyt pähkäillä, onhan tässä ruhtinaallisesti aikaa...

Maalämpöhemmon kanssa sovittu huominen palaveri peruuntui tänään. Kaveri soitteli sairaalasta, ettei hän mitenkään pääse nyt neuvottelemaan. Maalämpö ja porakaivo tulevat kuitenkin näillä näkymin samasta firmasta ja samoilla porauksilla.

Onneksi jotain hyvääkin. Vanha kämppä meni myyntiin viime viikon torstaina eli 6.4. Tänään oli kolme näyttöä ja huomenna yhteensä kymmenen. Yksi tarjous on jo plakkarissa. Näyttää siltä, ettei homma kaadu ainakaan siihen, että vanha jäisi käsiin!