Viikonlopun ohjelmanumerona oli kaapelien vetäminen alas tontille tuodun sähkötolpan päästä. Mestari sai tolppakengät paikalliselta energialaitokselta lainaan, ja kiipesi tolpan nokkaan. Tulipahan todettua, ettei Mestarista ole ainakaan linjan vetäjäksi noin ammatikseen. Sen verran korkeanpaikankammo vaivaa hommia :-)

Kaapelia ei sitten saatukaan kaivettua maahan. Tutun kaverin piti tulla kuopaisemaan sille oja, mutta eihän se niin helposti käynytkään. Kaveri oli murtanut jalkansa perjantaina ja joutunut leikkaukseen. Pöh. Kurjaa meille kaikille. Onneksi tontilla ei tarvita sähköä juuri nyt.

Saadaan myöskin vähän jännitystä elämään, kun aikanaan päästään täältä kaupungista pois. Viime viikolla tuleva naapuri oli bongannut suden jolkottamassa lähimmän asfalttitien yli... Perskutaprallaa. Tosin olen kuullut jo pari vuotta sitten samoilla seutuvilla majailevasta yksinäisestä sudesta, eli ei mikään yllätys sinänsä.